Kuvituskuva. Kuvan silmälasit eivät ole älylasit.
Kuvaamisen kieltäminen tuotantotiloissa tai puhelimen jättäminen neuvotteluhuoneen ulkopuolelle tärkeän kokouksen ajaksi ovat monissa yrityksissä tuttuja turvallisuuskäytäntöjä. Älylasit tuovat tilanteeseen uuden haasteen, sillä tallentavaa laitetta voi olla vaikea erottaa tavallisista silmälaseista. Silloin myös kuvaamisen ja muun tiedonkeruun havaitseminen ja estäminen muuttuu aiempaa hankalammaksi.
Nykyisissä älylaseissa on monenlaista teknologiaa. Kehyksiin voidaan piilottaa esimerkiksi kamera, mikrofoni, kaiuttimet ja tekoälyominaisuuksia niin huomaamattomasti, ettei laite erotu nopealla silmäyksellä mitenkään tavallisista silmä- tai aurinkolaseista. Uudella teknologialla on paljon hyviä käyttötarkoituksia, mutta siihen liittyy myös tietoturva- ja yksityisyysriskejä. Pahantahtoinen vierailija voisi tallentaa laseilla vaivihkaa esimerkiksi tietokoneiden näyttöjä, keskusteluja, kulunvalvontaa ja työtiloja. Vaarana ei ole kuitenkaan ainoastaan tahallinen yritysvakoilu, vaan tietoa saattaa päätyä organisaation ulkopuolelle myös vahingossa.
LähiTapiolan tieto- ja yritysturvallisuudesta vastaava johtaja Petteri Ruohomäki pitää älylasien vaikeaa havaittavuutta yhtenä keskeisistä riskeistä. Lisäksi tekoälyominaisuudet mahdollistavat kerätyn tiedon nopean käsittelyn.
”Älylaseilla kuvaa, videota ja ääntä voi tallentaa paljon aiempaa huomaamattomammin, ja niihin on lisätty myös tekoälyominaisuuksia. Se mahdollistaa rikollisille tietojen analysoinnin, välittämisen ja jopa kyberhyökkäysten valmistelun paljon aiempaa nopeammin. Koska olemme niin tottuneet näkemään silmälaseja työympäristössä, emme vielä osaa ajatella, että joku käyttäisi niitä pahantahtoisesti – ja juuri siinä se riski piilee”, Ruohomäki sanoo yhtiön tiedotteessa.
Yhdellä vierailulla voi kertyä paljon tietoa
Yritysvakoilussa kiinnostava tieto ei välttämättä löydy yksittäisestä asiakirjasta, vaan pienistä havainnoista, jotka eivät ehkä yksittäin vaikuta kovin merkittäviltä. Vierailun aikana laseihin voi tallentua esimerkiksi tietokoneiden näyttöjä, työntekijöiden nimiä ja kulkukortteja, keskeneräisiä suunnitelmia, kokoushuoneiden tauluja tai tietoa siitä, miten toimitiloissa liikutaan. Tavallisella kameralla vastaavan materiaalin järjestelmällinen kuvaaminen herättäisi helposti huomiota, mutta älylaseja käyttävän henkilön ei välttämättä tarvitse tehdä muuta kuin katsella ympärilleen.
LähiTapiolan kybervakuutuksen kehityspäällikkö Eero Järvenpää arvioi, että älylasit helpottavat kohdennettua tiedonkeruuta. Tietoja ei tarvitse enää urkkia useilla käynneillä ja monista lähteistä, vaan jo yhdellä vierailulla voidaan saada paljon tietoa.
Tekoäly lisää tähän vielä uuden ulottuvuuden. Suuren kuva- tai videomäärän läpikäymisen sijaan kerättyä materiaalia voidaan analysoida tekoälyn avulla ja siitä voidaan etsiä nopeasti kiinnostavia yksityiskohtia. Yrityksen kannalta vähäpätöiseltä vaikuttava havainto saattaa muuttua merkitykselliseksi, kun se yhdistetään muihin tiedonmuruihin. Näin fyysisissä toimitiloissa kerätty materiaali voi toimia myöhemmin apuna esimerkiksi huijauksessa, tietojenkalastelussa tai kyberhyökkäyksen valmistelussa.
Tietoa voidaan saada myös keskusteluista
Yrityksen suojaamisen kannalta huomio kiinnittyy helposti näyttöihin, asiakirjoihin ja muihin näkyviin tietoihin, mutta älylasit pystyvät tallentamaan myös ääntä. Kasvokkain käytävässä keskustelussa saatetaan kertoa asioita, joita ei kirjoitettaisi sähköpostiin tai sanottaisi lainkaan, jos olisi selvää, että keskustelu tallennetaan.
Tiedonkalastelussa tätä voidaan käyttää hyväksi ohjaamalla keskustelua vähitellen haluttuun suuntaan. Yksittäiset kysymykset vaikuttavat ehkä harmittomilta, mutta vastauksista voi muodostua kokonaisuus, joka kertoo esimerkiksi yrityksen toimintatavoista, henkilöstöstä tai käytössä olevista järjestelmistä. Myös kameraan tallentuvat reaktiot kysymyksiin voivat paljastaa jotain. Ruohomäen mukaan tällaisten tiedonmurusten saaminen esimerkiksi viestien välityksellä on ollut aiemmin hankalaa, mutta pian niitä pystytään hyödyntämään huijauksiin jopa reaaliaikaisesti.
Yritysturvallisuudessa älylasit yhdistävätkin kaksi aiemmin melko erillistä maailmaa. Fyysisissä toimitiloissa tapahtuva tiedonkeruu voidaan yhdistää digitaalisiin työkaluihin, joiden avulla materiaalia käsitellään ja hyödynnetään nopeasti. Siksi älylaseihin liittyvää riskiä ei kannata tarkastella pelkästään kuvaamisen näkökulmasta, vaan osana laajempaa tietojen suojaamista.
Tietoa voi vuotaa myös täysin vahingossa
Yrityksen kannalta todennäköinen ongelmatilanne ei kuitenkaan välttämättä liity lainkaan yritysvakoiluun. Älylaseja voivat käyttää omat työntekijät, asiakkaat, yhteistyökumppanit, huoltohenkilöstö ja muut vierailijat täysin hyväksyttävissä tarkoituksissa. Tällöin kameran näkökenttään voi samalla osua tietoa, jota käyttäjän ei ollut tarkoitus tallentaa. Älylasien kohdalla tällainen vahinko on tavallista vaikeampi havaita, koska ympärillä olevat ihmiset eivät välttämättä edes tiedosta olevansa kameran näkökentässä.
Lisäksi yritysten on syytä ymmärtää, mitä älylasien keräämälle tiedolle tapahtuu laitteen käytön aikana. Toimintatavat vaihtelevat laitteiden ja palveluiden välillä, mutta esimerkiksi tekoälyominaisuuksien käyttäminen voi edellyttää tiedon käsittelyä pilvipalvelussa. Järvenpään mukaan data on tällöin myös suurten teknologiayhtiöiden tekoälymallien käytössä. Sitä ei välttämättä saa poistettua jälkikäteen eikä käyttöä hallittua.
Älylasien kanssa ollaan uuden edessä
Monessa yrityksessä kuvaamista on rajoitettu jo pitkään, mutta älylasit pakottavat miettimään, ovatko nykyiset ohjeet riittävän selkeitä. Jos tuotantotilan ovessa kielletään valokuvaaminen, koskeeko kielto työntekijöiden ja vierailijoiden mielestä automaattisesti myös älylaseja? Entä miten toimitaan tilanteessa, jossa laseja käytetään johonkin sallittuun tarkoitukseen, mutta niihin tallentuu samalla vahingossa tietoja, jotka eivät saa päätyä yrityksen ulkopuolelle?
Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää tiloihin, joihin vierailijoilla on pääsy. Yrityksen on hyvä määritellä, millaisia tallentavia laitteita sen tiloissa saa käyttää ja missä käyttöä rajoitetaan. Samalla henkilöstön pitäisi tietää, miten toimia, jos vierailijalla havaitaan älylasit tilassa, jossa kuvaaminen tai tallentaminen ei ole sallittua.
Laitteiden havaitseminen voi kuitenkin olla vaikeaa, sillä älylasien ulkonäkö muuttuu jatkuvasti lähemmäs tavallisia silmälaseja. Vielä tällä hetkelle tällaisten lasien kehykset voivat olla perinteisiä silmälaseja raskaammat ja sangat paksummat, koska niihin on upotettu akku ja muuta teknologiaa. Kehykseen upotettu kamera näkyy yleensä päällepäin ja kuvatessa siihen pitäisi syttyä merkkivalo. Käyttäjä voi kuitenkin piilotella valoa tai kytkeä sen pois päältä. Siksi jo nykyisten älylasien havaitseminen saattaa olla vaikeaa.
Ruohomäen mukaan yrityksissä olisi nyt hyvä pysähtyä pohtimaan, mitä riskejä ja toisaalta mahdollisuuksia älylasit tuovat lähitulevaisuudessa.
”Niitä kun eivät käytä vain yritysvakoojat tai muut pahantahtoiset toimijat vaan mahdollisesti myös toivotut vieraat, huoltoyhtiön edustajat ja omat työntekijät. Moneen kysymykseen ei ole vielä vastausta, mutta kuten tekoälyn kanssa, riskejä ja mahdollisuuksia on hyvä miettiä ajoissa”, Ruohomäki toteaa.
Älylaseilla on paljon käytännöllisiä ja järkeviä käyttötarkoituksia, mutta kuten muutakin teknologiaa, myös niitä voidaan käyttää rikollisiin tarkoituksiin. Ne tekevät ympäristön tallentamisesta ja kerätyn tiedon käsittelystä aiempaa helpompaa sekä vaikeammin havaittavaa. Siksi yritysten on hyvä tarkastella turvallisuuskäytäntöjään ja huomioida, että tulevaisuudessa kamera ja tekoäly eivät välttämättä kulje työntekijän tai vierailijan taskussa, vaan aivan tavallisen näköisissä silmälaseissa.